Ruostuneessa putkenpalassa keskellä peltoa maalattuna sana "Kreikka", ollaan niin kaukana siitä. Vai ollaanko?
Vuoroin paistaa ja vuoroin sataa, on raskaita tummia pilviä ja sateen tuoksu, märkä maa. Koko Suomi näyttää samalta, peltoja ja metsää. Tienpientareet kasvaa päivänkakkaraa ja apilaa.
Istun bussissa, paljaat jalat koskettavat penkkiä ja silmät painuvat vähitellen raukeasti kiinni.
Ilta, tyttöjä mekoissa. Aurinko painuu järven taakse. Vanhat parit tanssivat valssia ja toiset juovat kaljaa, tuijottavat hiljaa. Musiikkia järven toisella puolella ja tuli takassa. Yöllä järvellä on usvaa.
Tikkataulu ja peli, en voita kertaakaan. Sade alkaa, ropisee kattoa vasten. Vanhat levyt soi ja istutaan hiljaa. On nuotiolla paahtuvia vaahtokarkkeja ja paljon naurua.
Aamulla herään rankkaan sateeseen, se kohisee ja järven pintaan ropisee. Istun ulkona katoksen alla. Päivällä bussissa olen se tyttö, jolla on väsyneet silmät ja mustat vaatteet. Bussiasemilla pysähtyessämme miehet polttavat tupakkaa ja toiset jonottavat kahvia. Minä en jaksa nousta, vaan katselen ikkunasta harmaata taivasta. Odotan, että olen kotona.
