Greippejä, Turku ja selfieitä

Tammikuu, mitäköhän mieltä olisin menneestä tammikuusta?

Se oli kuitenkin hyvä. Katsoin paljon elokuvia ja useimmat niistä olivat hyviä. Oli kylmä, mutta toisinaan myös lämmintä ja lempeää. Itkin, mutta nauroin enemmän.

Erikoistuin hissiselfieihin. Otin niitä kun olin lähdössä bileisiin, kun olin iloinen ja kun olin täysin meikitön ja ärrällä ei suostuttu myymään mulle ässäarpaa koska ilmeisesti olen liian nuori sellaiseen.

Söin melkein jokaisena viikonloppuaamuna verigreippiä. Arkiaamuina söin puuroa.

Lähdin Turkuun juhlimaan ystävää. Söin nuudeleita tofulla ja vihanneksilla, kävin COSilla ostamassa alepaidan jota etsin turhaan Helsingistä, tuijotin miljoonatta kertaa jokirannan tuttuja ja ihania pastellitaloja ja katsoin kun aurinko laski aivan liian aikaisin joen taakse länteen. Se oli hyvä viikonloppu.

Nyt on helmikuun alku ja olen taas siinä pisteessä kun en malta en malta en malta odottaa kevättä! Se on huono, koska paljas asfaltti on vielä kaukana.

Tarina uudesta vuodesta

Uudesta vuodesta voi varmaan vielä kirjoittaa, kun on vielä tammikuu ja vuotta ei ole kulunut paljon (vaikka toisaalta, miten jo ensi viikolla voi olla helmikuu??). Uuden vuoden aattona oli juhlafiilis ja kodeissa vielä jouluvaloja.

Jännitystä oli ilmassa ja rakettien pamaukset ja savu leijuivat kaduilla.

Kävelimme rantaan ja vastarannan talot oli valaistu melkein aavemaisesti, valo heijastui veteen jonka pinnalla oli ohutta jäätä.

Helsinki peittyi savusumuun ja kellon lähestyessä puoltayötä raketit valaisivat taivaan yhä useammin.

Kunnes näimme kauneimmat ilotulitteet.

Ja juhlat alkoivat vastarannalla.

Meistä ei ollut kaupungilla juhlijoiksi, joten poistuimme kohti omaa juhlapaikkaamme. Naapuruston taloissa valvottiin vielä, kuten vuoden ensimmäisen päivän yönä on tapana tehdä.

Näin tammikuun lopussa toivon, että loppuvuosi 2017 kohtelee kaikkia lempeästi.

Koska maailma on totta

DocPoint dokumenttielokuvafestari alkaa Helsingissä huomenna ja koska mielestäni se on hieno tapahtuma, ajattelin jakaa pari vinkkiä dokkareista, jotka itseäni ohjelmistossa kiinnostavat:

21 x New York/Piotr Stasik

Dokumentti kertoo tarinoita New Yorkin asukkaista, tarkempi kuvaus täällä ja traileri täällä.

Black Hole Mama/Heidi Piiroinen

Black Hole Mama-dokumentti kuvaa purettavan talon asukkaita Jakomäessä juuri ennen pakkomuuttoa, kuvaus DocPointin sivuilla täällä ja traileri katsottavissa täällä.

Kedi/Ceyda Torun

Tarina Istanbulista ja kissoista. Kuvaus täällä ja trailerin löytää täältä.

When the Earth Seems to Be Light/Salome Machaidze, Tamuna Karumidze, David Meskhi

Dokumentti kertoo Georgian skeittipojista ja nuoruudesta. Kuvauksen voi lukea täältä ja trailerin katsoa täällä.

DocPoint siis Helsingissä 23.-29.1.2017. Suosittelen ehdottomasti dokumenttien katsomista DocPointissa, ohjelmistossa on varmasti jokaiselle jotakin ja paljon hienoja, kauniita, merkittäviä, vaikuttavia, ihania, pelottavia ja ajatuksia herättäviä elokuvia. 

Tiedän, etteivät dokumentit ole koskaan täydellisen objektiivinen totuus, mutta ehkä ne ovat kertojilleen totta ja näyttävät sellaisia paloja maailmasta, joita ei kovin usein näe? Lisäksi lähes kaikki DocPointissa aiempina vuosina näkemäni dokkarit ovat olleet erittäin hienosti kuvattuja ja tarinaa rakennetaan useimmissa elokuvissa myös hyvin. Siksi katson dokumenttielokuvia DocPointissa mielelläni.

Valoja

Marraskuussa menin kamera mukanani katsomaan, kun jouluvalot syttyivät Turussa. On jännittävä hetki, kun valot syttyvät pimeään. 

Silloin asioista tulee kauniimpia.

Who cares?

Joskus voi olla paita rytyssä mutta iloinen mieli! Tänään mulla on vähintään yhtä iloinen mieli kuin sinä alkukesän päivänä, jolloin ylläolevat kuvat otettiin, onhan tänään sentään perjantai. Ja paita saattaa tänäänkin olla vähän rytyssä.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Madrid

Tässä postauksessa noin miljoona (no ei mutta tosi monta) kuvaa Madridin taloista, parvekkeista, katoista, kukista ja puista. Koska ne on ilmeisesti niitä juttuja, joita matkoilla kuvaan. I do not know why, en edes ole erityisen kiinnostunut arkkitehtuurista tietääkseni? Ehkä vaan yritän kuvata koko kaupungin kerralla ja siksi päädyn ottamaan kuvia taloista? (No on joukossa sentään yksi kuva kilpikonnasta ja yksi kuva pulusta!)

Anyway, here goes:

Ennen matkaa ajattelin, että onkohan nyt ihan järkevää lähteä Madridiin heinäkuussa, kun siellä on niin kuuma. Mutta aurinkorasvan avulla tällainen kalkkilaivan kapteenikin pärjäsi varsin mainiosti! Kuuma oli, muttei polttavan kuuma. Varsinkin illat kaupungissa oli tunnelmallisia ja mukavan lämpimiä.

Madridin metro toimi tosi hyvin eikä ollut läheskään niin ruuhkainen kuin esim. Pariisin metro, joten ei haitannut yhtään, että meidän hotelli oli vähän kauempana keskustasta. Retiro-puisto oli ehkä lempparipaikkani, se on tosi iso ja kaunis puistoalue.

Madrid ei vaikuttanut olevan kovinkaan suosittu turistikohde, koska turisteja oli yllättävän vähän. Tai sitten se johtui ajankohdasta? Mutta minä ja ystäväni olimme tyytyväisiä, koska saimme rauhassa puhua suomea ilman pelkoa toisiin suomalaisiin törmäämisestä :D Oli myös kiva, ettei ollut ruuhkia ja kaupungilla pääsi kulkemaan ihan vapaasti.

Madrid ei noussut ehkä suosikkikaupunkieni joukkoon, mutta matka oli tosi onnistunut ja kaupunki oli kaunis ja siellä oli rento meininki :-)