Marraskuinen Berliini

Berliini marraskuussa.

Minikokoinen hissi hotelliin, joka sijaitsi asuintalon ylimmässä kerroksessa. Jaettu huone ystävien kanssa, isosta ikkunasta näki hyvin vastapäisiin taloihin. Venäjää puhuvat hotellinomistajat, jotka välillä huusivat toisilleen. Hotelli oli kaukana keskustasta, mutta metro kulki. Aamiainen, joka kuului hintaan ja jota syötiin paljon. Se nautittiin hitaasti ikkunoiden äärellä.

Rakkaat ystävät, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Ei kai ihmekään, kun asumme eri maissa. Oli ihana nähdä.

Alexanderplatz. TV-torni on suosikkini. Prenzlauer Berg ja shoppailu. Nordseen ruoka. Se, että saksaa kuuli taas kaikkialla. Falafelit. Museuminsel. Kauniisti laskeutuva syksyn valo ympäröi.

Berliinin muuri. Jotkut olivat menneet sotkemaan sen graffiteja, en voi ymmärtää. Kahvilat, joihin pysähdyttiin lepäämään. Kiinalaista ruokaa juna-asemalla. Sade Kurfürstendamilla. Kauniita taloja ja sitten taas niin rumia taloja. Ristiriitojen takia Berliini on oma itsensä.

Dumplingseja luomuravintolassa. Ritter Sport-maailma. Tapas-ravintola ja baareja Kreuzbergissa.

Berlin ich liebe dich.

Cool boots

Kun löydät coolit nahkakengät alennuksesta alle 50 euron hintaan, mitä teet? 

Ostat ne, no questions asked.

Puhelinkuvia

Toivoisin, että mun kangaskassi sisältäisi aina falafelejä ja verigreippejä.

Aamiainen on paras ateria.

This is what I'm dealing with in the winter...

Zoodlesit eli kesäkurpitsanuudelit on aika hyviä oikeasti! Tein niitä ensimmäistä kertaa vasta nyt, kun sain hankittua itselleni julienneraudan. Tiedän, ilmankin sitä pärjäisi, mutta laiskuus.

Suosittelen verigreippien syömistä! Ja veriappelsiinien, nyt kun niitä vielä saa.

Mulla oli -50% alennuslipuke Plantageniin, joten ostin mehikasvin. Muistin hakea kirjastosta varaukseni, hyvä päivä. 

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä katsottiin Oscarit, katsoiko joku muu? Menikö palkinnot oikeille leffoille?

Greippejä, Turku ja selfieitä

Tammikuu, mitäköhän mieltä olisin menneestä tammikuusta?

Se oli kuitenkin hyvä. Katsoin paljon elokuvia ja useimmat niistä olivat hyviä. Oli kylmä, mutta toisinaan myös lämmintä ja lempeää. Itkin, mutta nauroin enemmän.

Erikoistuin hissiselfieihin. Otin niitä kun olin lähdössä bileisiin, kun olin iloinen ja kun olin täysin meikitön ja ärrällä ei suostuttu myymään mulle ässäarpaa koska ilmeisesti olen liian nuori sellaiseen.

Söin melkein jokaisena viikonloppuaamuna verigreippiä. Arkiaamuina söin puuroa.

Lähdin Turkuun juhlimaan ystävää. Söin nuudeleita tofulla ja vihanneksilla, kävin COSilla ostamassa alepaidan jota etsin turhaan Helsingistä, tuijotin miljoonatta kertaa jokirannan tuttuja ja ihania pastellitaloja ja katsoin kun aurinko laski aivan liian aikaisin joen taakse länteen. Se oli hyvä viikonloppu.

Nyt on helmikuun alku ja olen taas siinä pisteessä kun en malta en malta en malta odottaa kevättä! Se on huono, koska paljas asfaltti on vielä kaukana.

Tarina uudesta vuodesta

Uudesta vuodesta voi varmaan vielä kirjoittaa, kun on vielä tammikuu ja vuotta ei ole kulunut paljon (vaikka toisaalta, miten jo ensi viikolla voi olla helmikuu??). Uuden vuoden aattona oli juhlafiilis ja kodeissa vielä jouluvaloja.

Jännitystä oli ilmassa ja rakettien pamaukset ja savu leijuivat kaduilla.

Kävelimme rantaan ja vastarannan talot oli valaistu melkein aavemaisesti, valo heijastui veteen jonka pinnalla oli ohutta jäätä.

Helsinki peittyi savusumuun ja kellon lähestyessä puoltayötä raketit valaisivat taivaan yhä useammin.

Kunnes näimme kauneimmat ilotulitteet.

Ja juhlat alkoivat vastarannalla.

Meistä ei ollut kaupungilla juhlijoiksi, joten poistuimme kohti omaa juhlapaikkaamme. Naapuruston taloissa valvottiin vielä, kuten vuoden ensimmäisen päivän yönä on tapana tehdä.

Näin tammikuun lopussa toivon, että loppuvuosi 2017 kohtelee kaikkia lempeästi.

Koska maailma on totta

DocPoint dokumenttielokuvafestari alkaa Helsingissä huomenna ja koska mielestäni se on hieno tapahtuma, ajattelin jakaa pari vinkkiä dokkareista, jotka itseäni ohjelmistossa kiinnostavat:

21 x New York/Piotr Stasik

Dokumentti kertoo tarinoita New Yorkin asukkaista, tarkempi kuvaus täällä ja traileri täällä.

Black Hole Mama/Heidi Piiroinen

Black Hole Mama-dokumentti kuvaa purettavan talon asukkaita Jakomäessä juuri ennen pakkomuuttoa, kuvaus DocPointin sivuilla täällä ja traileri katsottavissa täällä.

Kedi/Ceyda Torun

Tarina Istanbulista ja kissoista. Kuvaus täällä ja trailerin löytää täältä.

When the Earth Seems to Be Light/Salome Machaidze, Tamuna Karumidze, David Meskhi

Dokumentti kertoo Georgian skeittipojista ja nuoruudesta. Kuvauksen voi lukea täältä ja trailerin katsoa täällä.

DocPoint siis Helsingissä 23.-29.1.2017. Suosittelen ehdottomasti dokumenttien katsomista DocPointissa, ohjelmistossa on varmasti jokaiselle jotakin ja paljon hienoja, kauniita, merkittäviä, vaikuttavia, ihania, pelottavia ja ajatuksia herättäviä elokuvia. 

Tiedän, etteivät dokumentit ole koskaan täydellisen objektiivinen totuus, mutta ehkä ne ovat kertojilleen totta ja näyttävät sellaisia paloja maailmasta, joita ei kovin usein näe? Lisäksi lähes kaikki DocPointissa aiempina vuosina näkemäni dokkarit ovat olleet erittäin hienosti kuvattuja ja tarinaa rakennetaan useimmissa elokuvissa myös hyvin. Siksi katson dokumenttielokuvia DocPointissa mielelläni.

Valoja

Marraskuussa menin kamera mukanani katsomaan, kun jouluvalot syttyivät Turussa. On jännittävä hetki, kun valot syttyvät pimeään. 

Silloin asioista tulee kauniimpia.