Melkein tuntuu siltä kuin asuisi saaressa, vaikka tänne ei tulla lautalla eikä ylitetä merta. Meri on kuitenkin niin vieressä, että se on erottamaton osa kaikkea. Illalla ei kuulu muuta kuin aaltojen kohinaa ja ilmassa on kosteus, bikinit ja rantapyyhkeet eivät kuivu kunnolla. Ne kuivuvat vain mökin terassin tuulessa.
Koska ollaan selvästi pohjoisessa, kesäsää on aina epävakainen. Korkeintaan +16. Pukeudun villapaitaan ja farkkuihin. Illalla kuuntelen, kun sade ropisee mökin kattoon. Viime kesänä oli helleaalto, joka muutti minut optimistisesta realistista pelkäksi optimistiksi. Ja kun etelässä oli juhannuksena lämmin, niin miksei pohjoisessa olisi lämmin juhannuksen jälkeen?
Toiveajattelua.
Toin shortsit ja hameen turhaan, mutta onneksi otin takin.
Päivät valuvat toisiinsa. Pyöräillään vanhoilla mummopyörillä mummulle ja juodaan korppukahvit. Ihaillaan kurkia, jotka ovat tulleet pesimään mummun entisille pelloille. Pestään mattoja, juodaan viiniä, joogataan ja pelataan yatzya. Puna-ailakit ovat vallanneet kaikki tienpientareet. Etsin turhaan vilukkoja, ne eivät kuki vielä. Joka aamu syödään puuroa. Joka päivä uidaan meressä, koska päätettiin niin. Rannalla vesi on niin matalaa, että voisi kahlata vaikka Ruotsiin. Sanomme niin joka vuosi.
Menen iltaisin nukkumaan ennen kuin aurinko laskee. Kerrankin.
