Spent a week in a dusty library, waiting for some words to jump at me

Tänään on vuorossa kirjapostaus. Nämä on kirjoja, jotka luin viime vuonna. En kyllä viime vuonna saanut luettua kovin monta kirjaa, mutta tänä vuonna yritän parantaa tapani :)

John Ajvide Lindqvist - Let the right one in

Kirja kertoo Oskarista, jota kiusataan koulussa ja Elistä, joka muuttaa asumaan Oskarin naapuriin. Tapahtumapaikka on Tukholman lähiö 1980-luvulla. Oskar ja Eli ystävystyvät, koska he ovat molemmat ulkopuolisia. Eli ei käy koskaan koulussa ja pysyttelee sisätiloissa, paitsi yöaikaan, sillä hän on vampyyri.

Let the right one in (suomeksi Ystävät hämärän jälkeen, myös elokuvana) on hieno kirja ja se käsittelee esimerkiksi ystävyyttä, ulkopuolisuutta ja uskollisuutta. Olin nähnyt elokuvan ennen kuin luin kirjan, joten tiesin jo mitä tapahtuu, ainakin pääpiirteissään. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sopii myös niille, jotka eivät pidä nyt pinnalla olevista vampyyrikirjoista, kuten Twilightista. Koska tällä kirjalla ei ole mitään tekemistä Twilightin kanssa (vaikka mun mielestä nekin kirjat on ihan hyviä). Itseeni vetosi tässä kirjassa eniten se, että se on tarina ystävyydestä. Toisaalta osittain tämä kirja on vähän ällö, siinä kuvaillaan verta yms. joten välillä mun oli hankala lukea kun voin helposti pahoin :D Että suosittelen niille, jotka pitävät fantasia/kauhukirjallisuudesta ainakin vähän.

Khaled Hosseini - Ja vuoret kaikuivat

Ja vuoret kaikuivat kertoo Abdullahista ja Parista, veljestä ja sisaresta, jotka erotetaan toisistaan heidän ollessaan lapsia ja tämä on heille traumaattinen kokemus. Kirja koostuu luvuista, joissa on melkein kaikissa eri päähenkilö ja luvut voisi hyvin lukea vain omina, yksittäisinä tarinoinaan. Kuitenkin kaikilla henkilöillä on jonkinlainen yhteys kirjan ydintarinaan, vaikkei sitä uuden luvun alusta välttämättä heti huomaa.  

Ja vuoret kaikuivat keskittyy sisarussuhteisiin ja perhesuhteisiin sekä rakkauteen ja menetykseen. Olen lukenut aiemmin Hosseinin kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa ja täytyy sanoa, että Ja vuoret kaikuivat on kyllä positiivisempi kirja näistä kahdesta, vaikka sekin sisältää tuskallisia asioita ja vaikeita teemoja. Kuitenkin päähenkilöille tapahtuu kirjassa myös hyviä asioita. Kirjaa voi olla välillä hankalaa seurata, koska päähenkilö vaihtuu niin usein, mutta minua se ei häirinnyt pahasti. Pidän Hosseinin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinoita. Kuitenkin vaikutuin enemmän Tuhat loistavaa aurinkoa-teoksesta, Ja vuoret kaikuivat ei pääse mielestäni ihan samalle tasolle, vaikka hieno kirja onkin. Leijapoika on vielä lukematta, sekin pitäisi kyllä lukea, koska monet ovat suositelleet sitä mulle.

Onko joku teistä lukenut kumpaakaan näistä kirjoista? Mitä piditte?

Sateinen aamu Eirassa

Yhtenä sateisena lauantaiaamuna vierailin Eirassa, missäpä muuallakaan kuin kirpputorilla.Vaikka ilma oli aika huono, halusin kuitenkin kävellä matkan takaisin keskustaan. Oli hiljaista ja mulla oli aikaa.

Talot tuolla on niin kauniita, kivoja ja pastellisävyisiä. Pidän myös raitiovaunuista (enemmän niistä vanhemman mallisista) ja niiden äänestä kaduilla, siitä tulee tunne, että on oikeasti kaupungissa. Vaikkei Helsinki mikään suurkaupunki ole.

Kävelin viiskulmaan, sielläkin on asiat muuttuneet. Ennen siellä oli Popparienkeli-levykauppa, nyt siellä on R-kioski. No onhan se jo pari vuotta ollut niin. Mutta on siellä vielä jotain mukavaa, kuten Sis. Deli + Café, josta sai hyviä täytettyjä leipiä ja valehtelematta varmaan isoimman koskaan näkemäni café latten. Istuin siellä kauan ja luin Hesaria, kuten rauhalliseen aamuun kuuluu.

Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan

Nyt on aika stressaavat ajat ja tekisi todellakin mieli vain keittää kahvia ja unohtaa.

Mikä muu olis hyvä stressinpoistaja? Asioiden hoitaminen?

Hankin syksyllä itselleni pressopannun, jolla teen nykyään aina kahvia (teen valmistukseen en käytä sitä). Mun mielestä sillä tulee kyllä hyvää kahvia. Vaikka kun olin Saksassa käymässä, keitettiin kahvit mutteripannulla ja sekin osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Oon jotenkin ennen luullut, että mutteripannun käyttäminen olis vaikeeta ja aikaa vievää, mutta eihän se sitten ollutkaan.

Jospa viikonloppuna stressi maagisesti häviäisi, let's hope so.

Going back to where I once was

Kuvat lokakuulta 2014 Saksasta, kaupungista, jossa olin vaihtarina 2012.

Oli jotenkin outoa palata jonnekin, missä on ennen asunut. Mieleen tuli muistoja vaihtariajalta ja ne saattoivat olla jotain maailman arkipäiväisimpiä, kuten vaikka että pyöräilin jossain silloin ennen, ja silti tuntui, että pitäisi alkaa vollottaa muiston takia. Outoa.

Mun mielestä talot on söpöjä tuolla, joten siksi niistä on paljon kuvia.

Oli tosi kiva reissu. Yövyin ystävän luona ja tapasin sen oudon kämppiksen, käytiin juhlimassa ystävän kaverin synttäreitä ja toisena iltana Halloweenia mun entisessä asuntolassa, käytiin leffassa, syömässä sushia ja katsomassa yliopistoa, saatiin Halloweenin jälkeisenä aamuna karkkipussit joltain hotellin työntekijältä jonka ohi vaan käveltiin ja se kysyi halutaanko karkkia, mun kaverin asunto oli ihana ja niin oli myös mun toisen kaverin asunto, jossa käytiin kylässä. Oli kivaa vaan kävellä ympäri kaupunkia ja  nähdä, miten se on muuttunut. Ei se kyllä paljon näyttänyt muuttuneen, ainakaan mun mielestä.