tiistai 31. elokuuta 2021

Kesäpäiväkirjat 92: mitä kesästä jää?

 























Tunne siitä, kun hiki valuu helteessä pitkin alaselkää. Keittiön tuoliin liimaantuvat reidet. Meren tuoksu. Tuuli, joka heittää hiukset ja helmat sekaisin, jos sen jättää huomiotta. Epävarmuus. Kasa sekalaisia kirppislöytöjä ja zadaa app-addiktio. Uutta mustetta ihoon. Kenkiin kilo mökkirannan hiekkaa. Naarmuja jalkoihin. Odotus. Asiat, joita kuvitteli tekevänsä ja ei tehnyt. Siihen päätökseen päätyminen, että se ei haittaa, koska loppujen lopuksi saa tehdä mitä haluaa. Hiukset, jotka ovat kasvaneet heinän lailla. Keskeneräiset ompeluprojektit. Yksi valmis ja yksi keskeneräinen villapaita. Monta luettua kirjaa. Stressi. Liian monta tuntia tietokoneen tuijotusta. Puhdistava sauna. Jalkapallon EM-kisojen katsominen, kun halusi tuntea olevansa osa jotain yhteistä kokemusta. Mesiangervojen tuoksu mummun pihassa. Juokseminen. Joogan löytäminen uudestaan. Sääskien ininä korvissa. Tuulettimen hurina niinä öinä, kun ei kuumuudelta melkein pystynyt nukkumaan. Mansikoiden maku suussa. Tylsistyminen. Toivo. Rannan hiekka sateen jälkeen. Jäätelön syöminen. Se, kun yrittää jaksaa. Vesimelonit. Yöhön asti kestävät keskustelut. Nukkuminen patjalla mökin lattialla. Kaipaus. Lokkien kirkuna, jota ilman on taas hetken tyhjää.

Ei kommentteja: