Kesäpäiväkirjat 3: siivouslimppari

 

Instagramissa näin idean siivouskaljasta, joka on erittäin mahtava konsepti! Tällä kertaa valitsin kuitenkin limpparin avuksi siihen, että jaksaisin siivota. Joskus en siltikään jaksa siivota.

Kesäpäiväkirjat 2: karma

 

Tänään oli sellainen tunne, että jos on muille kiva niin jossain vaiheessa muut on kivoja itselle. Ei välttämättä ne samat tyypit, joille on itse ollut kiva, mutta edes jotkut. Ja nämä ajatukset vain yhden odottamattoman viestin takia.

En yleensä ole näin klisee mutta tänään olen.

Kesäpäiväkirjat 1: astun kesään

 

Haluan koota tänne kesämuistoja, joten tänä kesänä yritän kirjoittaa tänne joka päivä. En vielä tiedä onnistunko.

Kesä tuli kuin varkain, lainatakseni Ruusujen uuden biisin otsikkoa, "Kesä tulee aina yöllä" (kuunnelkaa se biisi). En ole vielä ymmärtänyt, että nyt se kesä on täällä.

Siitä voi vielä tulla aika ihana.

Vuosi 2020

 Olen pelännyt, ahdistunut ja stressannut. Olen rauhoittunut, neulonut, hymyillyt. Olen uskaltanut, ajatellut, puhunut. Lukenut, kuunnellut, oppinut. Tehnyt origameja, pessyt käsiä, viihtynyt kotona. Kokannut, leiponut, tuijottanut tietokonetta. Itkenyt, levännyt, nauranut. Uinut kylmässä meressä, juossut lenkkiä lahden ympäri ja oppinut vihdoin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, kokonaan.

Toivon kaikille lempeämpää vuotta 2021.

Kesä tulee kuitenkin

En tiedä onko mitään, mitä tästä keväästä ei olisi vielä sanottu, kirjoitettu tai ajateltu. 

Elämme outoja aikoja. Olen nähnyt nämä sanat kirjoitettuna viime aikoina usein, enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä. Päivät sulautuvat toisiinsa. Teen kotona etätöitä ja suljettuani ensimmäisen tietokoneen avaan toisen. Olen kuitenkin onnekas, koska minulla on vielä töitä ja voin tehdä niitä etänä. Olen huolissani niistä, joilla on paljon vaikeampaa.

Olen pysynyt kotona ja yrittänyt luoda uusia rutiineja. On hassua, miten en osaa elää ilman aikatauluja. Yritän saada tehtyä käsitöitä, jotka ovat olleet kesken ikuisuuden. Lyhentää farkkujen lahkeita, ommella huivia jämäkankaasta, paikata reikiä ja lyhentää mekon helmaa. En jaksa tarttua niihin. Teen muita asioita. Tajuan, että oikeasti teen aika paljon asioita. Että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain, jos ei halua.

Yhtäkkiä kaipaan asioita, joita en tee usein ja paikkoja, joissa en käy usein. Vaikka en olisi käynyt niissä paikoissa vuosiin. Toisaalta kaipaan myös tavallisia asioita, työpaikan lounasruokalaa, äidin kanssa hengailua viikoittain, tunnin kestävää treenimatkaa, rahan tuhlaamista kahviloissa.

Mikä on erilaista myöhemmin, tämän kaiken jälkeen?

Välillä unohdan ajan ja unohdan, että kesä tulee kuitenkin.

Tammikuusta

Tammikuussa aina kun olen nähnyt vaaleanpunaisen taivaanrannan, olen halunnut tallentaa sen. Harmauden ja vesisateen takaa vaaleanpunaisia taivaanrantoja ei ole näkynyt kovin usein.

Tammikuu on kuukausista se, josta pidän vähiten. Se on pitkä ja kylmä. Paitsi tänä vuonna se ei ollutkaan kylmä, vaan tuntui säiden puolesta lähinnä maaliskuulta. Selvisin paremmin, kun ei tarvinnut pukea useita kerroksia päällekkäin, hermostua sähköisinä sinne tänne sojottaviin hiuksiin ja kyllästyä lämpimimpään talvitakkiin. Se roikkuu yhä naulakossa, en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan tänä vuonna. Olen käyttänyt enemmän tennareita kuin Dr. Martenseja, jotka ovat luottokenkäni talvisäillä.

Vaikka itse selvisin paremmin, mietin yhä useammin miten maailma selviää. Siksi etsin vaaleanpunaisuutta.

Valoa tännekin

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, vaikka haluaisin kirjoittaa enemmän. Silti huomaan, etten tee sitä. Mistä lie johtuu, laiskuudestako?

Johtuipa se mistä hyvänsä, tänään päätin kirjoittaa. Valoisia päiviä ei tässä kuussa (tai viime kuussakaan) ole ollut montaa, mutta mun palmuvehka tekee silti uusia lehtiä. Äiti sanoi, että se tarkoittaa että se pitää minusta.

Olen käyttänyt joulun tuoman loman rauhoittumiseen ja todennut, että se tekisi minulle hyvää useamminkin.

Koska vuosi ja vuosikymmen ovat vaihtumassa, on aika tarkastella tämän vuoden toiveitani, joista kirjoitin täällä:

- toive nro 1: mennä aiemmin nukkumaan -> toteutui vaihtelevasti, mutta useimmiten ei. Kun olin ikkunaremonttia paossa äitini luona tämä toimi loistavasti, koska äiti menee aikaisin nukkumaan ja olin itsekin nukkumassa viimeistään klo 23. Muun osan vuodesta tavoitteen kanssa meni vähän niin ja näin.

- toive nro 2: venytellä enemmän -> toteutui huonosti. Mikä tässä on niin vaikeaa? Uusin salikorttini tässä kuussa ja toivon käyväni yin-joogassa joka torstai, joten josko sen avulla uuteen nousuun ensi vuonna?

- toive nro 3: lukea 15 kirjaa -> ON IT! Kirja numero 15 on yli puolenvälin ja huomenna matkalla Turkuun ehdin viimeistään lukea sen loppuun!

- toive nro 4: ostaa 80% vaatteista second handina -> Ei toteutunut, laskin juuri (kyllä, pidin kirjaa), että ostin 60% uusista vaatteistani second handina ja 40% uutena. Sekosin kesällä alennusmyynneissä. Ostin edelleenkin aivan liikaa uusia vaatteita, mutta tunnen, että nyt olen saavuttanut jonkinasteisen rauhan vaatekaappini kanssa. Ensi vuonna siis ei niin paljon ostoksia, luultavasti.

- toive nro 5: syödä täysin vegaanisesti -> Tämä oli lukemiseen liittyvän toiveen ohella parhaiten toteutunut, koska olen ollut nyt vegaani aika lailla vuoden, tai siis syönyt vegaanisesti, koska käytän vaatteissa esim. silkkiä ja nahkaa, niin en voi sanoa olevani täysin vegaani. Muutamia mokia on vuoden aikana käynyt, joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta olen yrittänyt parhaani ja onnistunutkin mielestäni hyvin.

Ja sitten toiveet ensi vuodelle:

1. Mennä aiemmin nukkumaan. Edelleen.

2. Venyttely ja kehonhuolto. Edelleen!

3. Rauhoittuminen. Olen ollut liikaa menossa ja kaipaan enemmän aikaa itselleni.

4. Korkeintaan kolme vaateostosta kuukaudessa, second handia tai vastuullisilta brändeiltä.

5. Blogiin panostaminen. Haluaisin kirjoittaa enemmän ja oppia kirjoittamaan paremmin.

6. Lukea 18 kirjaa. Panokset kovenee vuosi vuodelta.

Ihanaa uutta vuotta 2020!