Tykkään lukea, mutta en silti lue mielestäni tarpeeksi. Oon ehkä aiemminkin kirjoittanut siitä, että tarvitsen keskittyneen mielen ja rauhallisen ajan, jotta saisin lukemisesta ja kirjoista eniten irti. Esim. aamulla bussissa lukeminen ei yhtään onnistu multa. Siksi normaaleina arkiviikkoina lukeminen jää monesti vähemmälle. Toisaalta jos olen lomalla saatan lukea kirjan parissa päivässä.
Vuonna 2016 luin Goodreadsin mukaan vain kahdeksan kirjaa (listaan kirjat Goodreadsiin, koska muuten en ehkä muistaisi milloin olen mitäkin lukenut ja mielestäni sitä on kiva seurata). Kahdeksan on mielestäni aika vähän. Tänä vuonna tavoitteeni on lukea 12 kirjaa. Toisaalta kirjojen lukeminen riippuu paljon myös siitä, mihin käytän aikaani (ja viime aikoina olen käyttänyt sitä esim. Sohvaperunoiden katseluun Yle Areenasta...).
Kahdeksasta lukemastani kirjasta viisi oli mielestäni hyviä, joten ajattelin kirjoittaa niistä nyt, ihan muutaman sanan vain.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Haruki Murakamista on tullut ehkä yksi lempikirjailijoistani. Jotenkin hänen kirjoitustyylinsä ja oudot tarinansa viehättävät. Mielestäni Kafka rannalla on tosi hyvä kirja (vaikka sisältää myös ällöjä kohtia), siinä risteävät nuoren Kafkan ja vanhan kissoille puhuvan ja niitä ymmärtävän herra Nakatan tarinat.
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
En ollut aiemmin lukenut mitään Kjell Westöltä, mutta Leijat Helsingin yllä luettuani haluan ehdottomasti lukea muutakin Westön tuotantoa! Mielestäni Leijat Helsingin yllä on ihana, ihanaa siinä on Helsingin ja ihmiskohtaloiden kuvaus. Toisaalta se on mielestäni myös masentava, mutta kai sitten hyvällä tavalla.
Amy Poehler: Yes please
"The only way we will survive is by being kind."
En oikeastaan ole seurannut Amy Poehlerin uraa, en ole katsonut Saturday Night Livea tai Parks and Recreationia. Tiesin ennen kirjan lukemista ainoastaan, että Amy on ystävä Tina Feyn kanssa ja esitti Regina Georgen äitiä Mean Girlsissä. Pidän kuitenkin viisaiden naisten ajatusten lukemisesta, joten siksi tartuin Amyn kirjaan. Eikä se pettänyt, kirja on hiirenkorvia täynnä.
Charlaine Harris: Deadlocked & Dead ever after
Sain vihdoin luettua Sookie Stackhouse-sarjan kaksi viimeistä osaa. Mielestäni sarja on kokonaisuutena tosi hyvä, voin suositella (paitsi jos et pidä vampyyreista/fantasiakirjoista). Ja kirjat on kirjoitettu ihanalla etelävaltiolaisella aksentilla :D En tiedä miksi se kuulostaa mun mielestä niin kivalta, kun se on ilmeisesti oikeasti aika junttia? Mutta mun mielestä sitä on ihanaa lukea haha. Sookie Stackhouse-kirjoihin jää kyllä koukkuun, minkäköhän kirjasarjan keksisin itselleni seuraavaksi lukulistalle?
