keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vuosi 2020







 Olen pelännyt, ahdistunut ja stressannut. Olen rauhoittunut, neulonut, hymyillyt. Olen uskaltanut, ajatellut, puhunut. Lukenut, kuunnellut, oppinut. Tehnyt origameja, pessyt käsiä, viihtynyt kotona. Kokannut, leiponut, tuijottanut tietokonetta. Itkenyt, levännyt, nauranut. Uinut kylmässä meressä, juossut lenkkiä lahden ympäri ja oppinut vihdoin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, kokonaan.

Toivon kaikille lempeämpää vuotta 2021.

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Kesä tulee kuitenkin


En tiedä onko mitään, mitä tästä keväästä ei olisi vielä sanottu, kirjoitettu tai ajateltu. 

Elämme outoja aikoja. Olen nähnyt nämä sanat kirjoitettuna viime aikoina usein, enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä. Päivät sulautuvat toisiinsa. Teen kotona etätöitä ja suljettuani ensimmäisen tietokoneen avaan toisen. Olen kuitenkin onnekas, koska minulla on vielä töitä ja voin tehdä niitä etänä. Olen huolissani niistä, joilla on paljon vaikeampaa.

Olen pysynyt kotona ja yrittänyt luoda uusia rutiineja. On hassua, miten en osaa elää ilman aikatauluja. Yritän saada tehtyä käsitöitä, jotka ovat olleet kesken ikuisuuden. Lyhentää farkkujen lahkeita, ommella huivia jämäkankaasta, paikata reikiä ja lyhentää mekon helmaa. En jaksa tarttua niihin. Teen muita asioita. Tajuan, että oikeasti teen aika paljon asioita. Että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain, jos ei halua.

Yhtäkkiä kaipaan asioita, joita en tee usein ja paikkoja, joissa en käy usein. Vaikka en olisi käynyt niissä paikoissa vuosiin. Toisaalta kaipaan myös tavallisia asioita, työpaikan lounasruokalaa, äidin kanssa hengailua viikoittain, tunnin kestävää treenimatkaa, rahan tuhlaamista kahviloissa.

Mikä on erilaista myöhemmin, tämän kaiken jälkeen?

Välillä unohdan ajan ja unohdan, että kesä tulee kuitenkin.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Tammikuusta








Tammikuussa aina kun olen nähnyt vaaleanpunaisen taivaanrannan, olen halunnut tallentaa sen. Harmauden ja vesisateen takaa vaaleanpunaisia taivaanrantoja ei ole näkynyt kovin usein.

Tammikuu on kuukausista se, josta pidän vähiten. Se on pitkä ja kylmä. Paitsi tänä vuonna se ei ollutkaan kylmä, vaan tuntui säiden puolesta lähinnä maaliskuulta. Selvisin paremmin, kun ei tarvinnut pukea useita kerroksia päällekkäin, hermostua sähköisinä sinne tänne sojottaviin hiuksiin ja kyllästyä lämpimimpään talvitakkiin. Se roikkuu yhä naulakossa, en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan tänä vuonna. Olen käyttänyt enemmän tennareita kuin Dr. Martenseja, jotka ovat luottokenkäni talvisäillä.

Vaikka itse selvisin paremmin, mietin yhä useammin miten maailma selviää. Siksi etsin vaaleanpunaisuutta.