En niinkään kaipaa tuntemattoman riemua tai matkustamista. Toisinaan kuitenkin kaipaan niihin paikkoihin, joissa olen joskus ollut, tai kuvittelemiini paikkoihin, joissa haluaisin vierailla. Kuvittelemani paikat ovat siis oikeita maita tai kaupunkeja, mutta en vain ole koskaan käynyt niissä, joten minun pitää tyytyä kuvittelemaan, millaista siellä olisi.
Viime aikoina olen kaivannut Italiaan, jossa olin viimeksi 14-vuotiaana. Garda-järven pohja oli kivinen. Paikalla oli paljon pyöräilijöitä. Söimme lähes joka ilta samassa pizzeriassa ja söin aina kinkkuananas-pizzan. Opin, että jos pizzaa ei jaksa syödä kokonaan, voi jättää reunat syömättä. Muu olisi epäkohteliasta. Nykyään syön pizzasta aina ensin reunat.
Iltaisin söimme gelatoa. Sitä laitettiin vohveliin lastalla isoja kekoja ja se oli suomalaisen näkökulmasta naurettavan halpaa. Oli niin kuuma, että jäätelö oli syötävä nopeasti, sillä se alkoi heti sulaa.
Teimme päivämatkat Veronaan ja Venetsiaan. Kun oli aika palata Venetsiasta Garda-järvelle, myöhästyimme junasta. Isäni olisi päässyt hyppäämään liikkuvan junan kyytiin, mutta huusin hänelle, että minä en pääse ja hän jäi laiturille. Onneksi. Otimme seuraavan junan.
Koska en pääse Italiaan, syön soijarouhebolognesea kotona ja laitan siihen paljon oliiveja. En tiedä, arvostaisivatko italialaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti