Helmikuussa lähdin hakemaan valoa elämään Tampereelta. Valoa ystävästä ja Valoa-festareilta.
Valoa myös sain.
Oli liian paljon lunta ja liian ohuet vaatteet, myöhäisiä iltoja ja unisia aamuja, munakokkelia ja smoothieta, ystävän uusi asunto, pakkasessa hajoava puhelin ja paniikki, pätkisjäätelöä, ilta grillillä, kierros levykaupoissa ja kirppareilla, pusuja ja tanssia, hyviä bändejä. Lupasin aina laittaa paljettihameen päälle kun lähden Tampereelle juhlimaan. Milloinkohan menen sinne seuraavan kerran? Tätä edellisestä kerrasta oli jo 3 vuotta aikaa, oli jo ikävä sitä kaupunkia.
Lisäksi oli ihana kissakahvila Purnauskis. Mitä enemmän kissoja on elämässä, sen parempi.
(Seuraavassa postauksessa siirrynkin suoraan huhtikuun loppuun ja vappuun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti